Kriisisuunnitelma Isokylän koulu / varhaiskasvatus

MIKSI KRIISITILANTEISIIN TULISI VARAUTUA?

Koulun tulee varautua traumaattisiin kriiseihin, jotka aiheutuvat äkillisestä, odottamattomasta ja epätavallisen voimakkaasta tapahtumasta. Ennalta varautuminen on tärkeää, koska kriisitilanteissa ihmiset ahdistuvat ja hätääntyvät.

Kriisisuunnitelman tulisi antaa selkeät ja yksiselitteiset toimintaohjeet kaikille toimijoille.

KRIISIRYHMÄ

1. Kriisivalmiuden kehittämistä, ylläpitämistä ja toiminnan organisointia varten koulussa on kriisiryhmä. 
2. Keskeinen vastuuhenkilö kriisitilanteissa on koulun toimintaa johtava rehtori/varhaiskasvatuksen johtaja tai poikkeustilanteissa apulaisrehtorit/varhaiskasvatuksen apulaisjohtaja.

KRIISIRYHMÄ

Timo Hautala, 044 7809123

Marika Hautaniemi, 040 8068136

Virpi Vuolteenaho, 040 8065882

Mia Laitakangas-Kalliosalo, 040 8068213

Elina Jaatinen, 044 7307638

Jenni Sillanpää, 044 7307993

Annika Söderholm, 050 4102684

Tapio Oinas, 044 7809626

Jenni Luoma, 050 4082569

Päivi Kaitaluoma, 040 4892102

Jarmo Rasmus, 044 7809928

Mari Hagström, 040 8068139

YHTEISTYÖTAHOT

YLEINEN HÄTÄNUMERO   112

POLIISI    112

PÄIVYSTYS   06 826 4500

SOSIAALIPÄIVYSTYS 044 780 9173

Nuorisopsykiatrinen poliklinikka 
040 653 4513

Nuorisopsykiatrinen poliklinikka osasto 17 06 826 3050

PERHETUKIPALVELUT 040 806 5238

SRK, nuorisotyönohjaaja  050 314 7292

Koulupoliisi 050 456 3313

Koulunuorisotyöntekijä 044 780 9533

VASTUUT KRIISIRYHMÄSSÄ

Rehtori / varhaiskasvatuksen johtaja / apulaisrehtorit / varhaiskasvatuksen apulaisjohtaja

* vastaavat tilanteen johtamisesta ja tiedottamisesta koulun sisällä ja ulkopuolelle

* vastaavat tilanteen jälkeisistä toiminnoista niin oppilaille kuin henkilökunnalle

Kuraattori, koulupsykologi ja terveydenhoitajat 

* Vastaavat oppilaiden fyysisen, henkisen ja sosiaalisen tuen organisoinnista oppilaille käyttäen hyväksi kunnan muita auttajatahoja (terveyskeskus, sairaala, ym.).

Opo ja erityisopettajajäsenet

* vastaavat osaltaan oppilasryhmien johtamisesta kriisin aikana ja hoitavat yhteistyötä ja toimivuutta muiden sidosryhmien rekrytoinniksi (seurakunta, nuorisopuoli, koulupoliisi)

KOULUN KRIISIRYHMÄN TEHTÄVÄT

1. Laatia koululle kirjallinen kriisisuunnitelma
2. Kirjata ryhmän sisäinen työnjako ja vastuuketju
3. Selvittää kriisitilanteissa tärkeät yhteistyötahot
4. Perehdyttää koulun henkilöstö järjestämällä koulutusta
5. Tiedottaa suunnitelmasta oppilaille tai opiskelijoille, vanhemmille sekä yhteistyökumppaneille
6. organisoida toiminta kriisitilanteissa
7. huolehtia välittömistä henkisen tuen tarpeista sekä mahdollisista jatkotoimista
8. arvioida kriisitilanteissa toteutettuja toimia ja tehdä kriisisuunnitelmaan tarvittavat muutokset.
9. kriisisuunnitelman päivittäminen
10. ylläpitää kriisivalmiutta, kouluttaa ja perehdyttää 
11. pitää huolta surulaatikosta, joka löytyy kuulutuskopista

KRIISISUUNNITELMAAN PEREHDYTTÄMINEN

1. Koulun kriisivalmius edellyttää koko koulun henkilöstön perehdyttämistä. Perehdytys tapahtuu luonnollisesti lukuvuoden alussa kriisiryhmän toimesta. Lyhyt kriisitoimintamallin ohjeistus sijoitetaan kaikkien opettajien luettavaksi opettajien kansioon.
2. Opettajilla on keskeinen rooli oppilaiden tai opiskelijoiden selviytymisen tukemisessa, koska he kohtaavat heidät lähes päivittäin.
3. Opettajille jaetaan pikaohjeet - toimintamalli kriisitilanteisiin
4. Koulun erikoispäivinä kriisisuunnitelma tukee tapahtuman turvallisuussuunnitelmaa. 

YLEISET TOIMINTAPERIAATTEET KRIISITILANTEISSA

1. Kenenkään ei tarvitse hoitaa kriisitilanteita yksinään, ilman tukea tai tietoa menettelytavoista
2. Kriisitilanteissa ensisijainen toimintavastuu on ensiksi läsnä olevalla aikuisella, joka tarvittaessa ottaa yhteyttä keneen tahansa kriisiryhmän jäseneen. 
3. Kriisiryhmän kutsuu koolle ensimmäiseksi tiedon saanut kriisiryhmän jäsen.
4. Kokonaisvastuu kriisitilanteiden hoitamisesta ja niistä tiedottamisesta kuuluu ensisijaisesti koulun rehtorille tai poikkeustilanteessa apulaisrehtorille.
5. Toimitaan viivytyksettä, mutta ei hätäillen.
6. Kaikissa tilanteissa varmistetaan tosiasiat ja huolehditaan siitä, että vain tosiasiat kerrotaan.
7. Asianosaisten lupa ja toiveet otetaan huomioon kriisitilanteiden hoidossa.
8. Kriisitilanteet hoidetaan tapauskohtaisesti yhteisten toimintaohjeiden hengessä
9. Toimintasuunnitelma laaditaan kriisiryhmässä
10. Tärkeää on myös huomioida, että ihmisillä (myös lapsilla) on erilaiset tavat selvitä kriisitilanteista. Huomioidaan vapaaehtoisuus ja se, että lapsi ei sosiaalisen paineen tms. vuoksi osallistu hänelle tarpeettomien asioiden käsittelyyn.
11. Tilanteen rauhoituttua rehtori järjestää neuvottelun koulun henkilökunnan kesken. Tällöin sovitaan toimintalinjat, vastuut ja työnjako.
12. Mahdolliset toimenpiteet akuutin tilanteen jälkeen: 
    1.  Lisätuen kartoitus ja järjestäminen tarvittaessa niille, joita asia kosketti eniten.
       • sururyhmiin, yksilöllisiin tukikäynteihin ym. ohjaaminen 
       • työnohjaus vaikeisiin ja emotionaalisesti kuormittaneisiin työtehtäviin joutuneille 
13. Arviointi, kun akuutti kriisitilanne on hoidettu, kriisiryhmä kokoontuu arvioimaan sitä, miten tilanteesta selvittiin ja mitä opittiin vastaisen varalle 
    • esiin mahdolliset kehittämiskohteet, koulutustarpeet, työnohjauksen tarpeet ja niin edelleen 

Esimerkkejä kriiseistä ja toimintatavoista 

1. Vakava onnettomuus tai väkivaltatilanne koulussa 

1. tehdään tarvittavat hälytykset avun saamiseksi 
2. kutsutaan koolle kriisiryhmä / oppilashuoltoryhmä 
3. ilmoitetaan kotiin 
4. huolehditaan onnettomuuden silminnäkijöiden tuen tarpeesta 
5. huolehditaan mahdollisista luokkakeskusteluista sekä yksilöllisestä tuesta tarpeen mukaan 
6. yhteys jälkipuintiryhmään tarvittaessa 

Periaate: Järkyttynyttä lasta ei jätetä yksin. Sovitaan vastuuhenkilö, joka kuuntelee oppilasta ja huolehtii siitä, että oppilas pärjää kunnes vanhemmat tulevat kotiin. 

2. Oppilaan kuolema 

1. Oppilaille tiedottaminen: sovitaan vanhempien kanssa mitä tiedotetaan
2. Koko koulun muistotilaisuus 
3. Asian käsittely luokittain 
4. Tunnistetaan oppilaan kavereiden tarve laajempaan keskusteluun 
5. Ulkoiset seikat: lipun nosto, valokuva, kynttilät (surulaatikko apuna) 
6. Mikäli tapahtuu loma-aikana, on syytä pitää muistotilaisuus jälkeenpäin 
7. Selvitetään, voivatko luokkatoverit osallistua hautajaisiin 
8. Tarvittaessa yhteys jälkipuintiryhmään

3. Opettajan tai muun henkilökuntaan kuuluvan kuolema 

1. Tiedottaminen ja ulkoiset seikat kuten edellä 
2. Opettajat voivat itsekin olla surun murtamia, tämä huomioon kun sovitaan mitä itse kukin jaksaa tehdä tilanteessa 
3. Tarvittaessa ulkopuolista apua, muun muassa jälkipuintiryhmä 
4. Oppilaiden suru voi olla hyvin voimakasta koska opettaja on usein oppilaille hy-vin tärkeä ihminen 
5. Muistotilaisuudet, muistokirjoitukset
6. koulun surulaatikosta löytyy lisätietoja eri uskontokuntien ja maailmankatsomusten näkemyksiä kuolemasta ja surusta 

4. Oppilaan vakava sairaus 

1. sovitaan huoltajan kanssa, mitä muille oppilaille kerrotaan, oppilaan omaa mielipidettä kunnioitetaan 
2. luokanvalvojalle (opettajille) tarvittaessa ensiapuohjeet / toimintaohjeet kriittisten tilanteiden varalle 
3. rohkaistaan luokkatovereita pitämään yhteyttä sairaaseen 
4. hyödynnetään lasten/nuorten tarve toiminnallisuuteen (esim. syöpäkeräykset, aiheeseen sopiva hyväntekeväisyys, konkreettiset tavat muistaa sairaalassa tai kotihoidossa olevaa oppilasta) 

5. Itsemurha tai sen uhka 

1. Itsemurhan jälkeen samat toimenpiteet kuin kohdassa 2 (oppilaan kuolema) 
2. sovitaan kodin kanssa miten asiaa käsitellään koulussa 
3. oppilaiden ja opettajien syyllisyydentunteet on käsiteltävä 
4. tarkistetaan muiden mahdollisesti itsemurhavaarassa olevien oppilaiden tilanne ja järjestetään tarvittaessa yksilöllistä tukea 
5. yhteys jälkipuintiryhmään tarvittaessa 

Periaate: Asiallinen informaatio ehkäisee parhaiten uusia tapauksia. On myös syytä käsitellä/opetella selviytymiskeinoja ongelmatilanteissa, jotta umpikujalta tuntuvaan tilanteeseen olisi käytettävissä muitakin ratkaisuvaihtoehtoja kuin itsemurha. 

6. Vakava onnettomuus muualla kuin koulussa 

a) Onnettomuus tapahtuu lähellä (tapahtuu lähellä koulua tai sen vaikutukset koskettavat läheisesti oppilaita ja/tai opettajia) 

1. selvitettävä, mitä on tapahtunut 
2. järjestetään tarpeelliset jatkotoimet, kuten keskustelut luokissa tai yksilölliset tukitoimet niitä tarvitseville 

b) Onnettomuus tapahtuu kaukana (maantieteellisesti kaukana tai vaikutukset eivät kosketa koulun väkeä) 

1. arvioidaan, tarvitaanko esimerkiksi luokkakeskusteluja, jos kyseessä on tavallista järkyttävämpi tapahtuma 
2. ei yleensä edellytä kiireellisiä toimenpiteitä, vaan mahdollisia toimenpiteitä voi harkita rauhassa
3. koulun surulaatikosta löytyy lisätietoja eri uskontokuntien ja maailmankatsomusten näkemyksiä kuolemasta ja surusta 

c) Ahdistavat uutiset 

1. käydään tarvittaessa luokissa keskustelua asiasta 
2. annetaan oppilaille mahdollisuus ilmaista tunteitaan, kertoa peloistaan tai suruistaan sekä annetaan ikäkauteen sopivaa tietoa muun muassa vastaavanlaisen tapahtuman todennäköisyydestä lapsen omassa elinpiirissä 
3. seurataan mahdollista erityisen tuen tarvetta

7. Oppilaan lähiomaisen kuolema 

1. Sovitaan kotiväen kanssa mitä asiasta saa kertoa luokassa 
2. Oppilas saattaa pystyä puhumaan asiasta joskus vasta vuosien päästä 
3. Keskittyminen ja / tai koulusuoriutuminen voi olla surun vuoksi vaikeaa; lapselle on annettava aikaa ja hyväksyttävä normaali surureaktio 
4. Tarkkailtava tilannetta ja hankittava tarvittaessa apua, mikäli toipuminen viivästyy 
5. Joskus lähiomaisen kuolemasta ei tule koululle tietoa tuoreeltaan. Jos lapsi oireilee, on syytä aina kysyä, onko hänen perheessään sattunut jotakin erityistä. Lasta tuetaan sopivalla tavalla kun asia tulee koulun tietoon.
6. koulun surulaatikosta löytyy lisätietoja eri uskontokuntien ja maailmankatsomusten näkemyksiä kuolemasta ja surusta 

Toimintaperiaatteet, kun käsittelet asiaa luokassa tai ryhmässä

(Pelastakaa Lapset ry:n ohjeistus)

Kriisitapahtumat koskettavat meitä kaikkia, myös lapsia ja nuoria. Seuraavassa on muutamia neuvoja, kuinka me aikuisina, vanhempina, opettajina ja kasvattajina voimme käsitellä lasten reaktioita ja kysymyksiä. 

Ensiksi anna lapselle aikaa. Lapset ovat liikuttuneita ja heihin vaikuttaa kaikki tieto tapahtumista. Erityisesti tämä koskee lapsia, joilla on omia kokemuksia surusta, erilleen joutumisesta tai heitä aiemmin kohdanneista onnettomuuksista. 

Huomioi, että lapset suhtautuvat eri iässä asiaan eri tavoin ja myös persoonallisuus, rohkeus ja elämänkokemus vaikuttavat lapsen suhtautumiseen. "Annostele" tietoa lapselle ottaen huomioon hänen ikänsä ja kehitysvaiheensa.

Lapset ilmaisevat omaa ahdistustaan ja pelkojaan niille, joille se on mahdollista ilmaista ja silloin kun siihen annetaan mahdollisuus ja kun he kokevat, että heidän tunteensa ja viestinsä voidaan ottaa vastaan. 

Muista, että on yhtä tärkeää, millainen itse olet ja mitä teet, kuin mitä sanot. Kaikkein tärkeintä on suhtautua asioihin rauhallisesti, varmasti ja turvallisesti. On tärkeää kertoa, että tällainen katastrofi on kuitenkin erittäin harvinainen. 

Älä jätä lapsia katselemaan yksin. Istu sen sijaan heidän kanssaan ja "tulkitse" viestit lapsen ikään soveltuvina. Kuuntele lapsen kysymyksiä, niitä joita hän kysyy ääneen ja niitä, joita joudut tulkitsemaan käyttäytymisestä, ilmeistä. Tärkeintä on olla läsnä ja ottaa vastaan lapsen viestit ja vastata yksinkertaisesti ja käsitettävästi. Jos ei tiedä, on oikein sanoa "en minäkään tiedä". Aikuisina meilläkään ei ole kaikkiin kysymyksiin vastauksia, mutta lapset ja aikuiset voivat pohtia niitä yhdessä ja löytää yhdessä vastaukset.

Auta lasta ilmaisemaan kokemaansa: piirtäminen, kirjoittaminen ja puhuminen auttavat. Aikaisemmat pelot voivat ilmaantua esiin tässä yhteydessä ja tunnetilat voivat olla hyvin vahvoja. Kaikki tämä tarvitsee käsittelyaikaa. Arkeen ja arkisiin rutiineihin pitäisi päästä palaamaan niin pian kuin mahdollista. Tämä auttaa kaikkein parhaiten katastrofin käsittelyssä.